Mikä on sananvapauden ja akateemisen vapauden tila Euroopassa? Onko tutkija vapaa tavoittelemaan totuutta esimerkiksi Suomessa ja Unkarissa? Minkälaisissa tilanteissa yhteisymmärrys totuudesta syntyy ja millä areenoilla? Mikä on yksilön vastuu totuutta koskevien tulkintojen tekemisessä?

Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä 3.5.2019 pidetyssä tapahtumassa Sananvapaus ja tiede – uhkakuvia Euroopassa keskusteltiin sananvapauden tilasta Euroopassa Helsingin kaupunginmuseon tiloissa. Tilaisuudessa alustivat kolme Helsingin yliopiston tutkijaa; kommenttipuheenvuoron esitti Suomen Unkarin suurlähettiläs. Tapahtuman järjestivät Suomen tiedeakatemiain ihmisoikeuskomitea, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta yhteistyössä Suomen Unesco-toimikunnan kanssa.

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen tarkasteli puheessaan sananvapauden ja akateemisen vapauden suhdetta sekä näiden yhteiskunnallista ja sosiaalista merkitystä: ”Sananvapaudella ei koskaan voi perustella toisen ihmisen tai ihmisryhmän kunnian loukkaamista.” Kekkosen mukaan Suomessa akateemista vapautta ja tutkijoiden sananvapautta on heikentänyt vuonna 2010 voimaan tullut yliopistolakiuudistus.

Yliopistonlehtori ja politiikan tutkija Emilia Palonen alusti sananvapauden ja populismin suhteesta. Viimeksi mainitun Palonen määritteli ”tyhjäsisältöiseksi vastakkainasetteluksi”, jolle on luonteenomaista muukalaisvastaisuus ja anti-intellektualismi. Suomessa on Palosen mukaan viime vuosina voimistunut ”sanomisen kulttuuri”, jota värittää sosiaalisen median tuottama näennäinen läheisyys. Tutkija kysyikin, jakautuuko Suomi tulevaisuudessa entistä enemmän populismin kannattajiin ja vastustajiin.

Tohtorikoulutettava Annastiina Kallius tarkasteli puheessaan niin sanottua Soros-suunnitelmaa ja sitä, kuka vaikuttaa Unkarissa eniten totuudesta käytävään neuvotteluun. ”Itsesensuurista on tullut Unkarissa arkea”, maan tilannetta tutkiva ja yli kymmenen vuotta Budapestissa asunut Kallius totesi. Kommenttipuheenvuorossaan Suomen Unkarin suurlähettiläs György Urkuti esitteli Suomen ja Unkarin lainsäädännön vastaavuuksia ja muistutti itsesensuurin kuuluvan sivistykseen, esimerkiksi poliittisen korrektiuden muodossa.

Yleisöä oli paikalla runsaasti ja alustusten pohjalta syntyi vilkasta keskustelua. Yleisökysymykset koskivat esimerkiksi yksilön vastuuta ja itsesensuurin merkitystä sananvapauden heikentymisessä. Keskusteluun nousi myös tieteen ja tutkimuksen julkaisukielen merkitys sananvapauden toteutumiselle.