Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) luotsaamilla Tiedeklubeilla keskustellaan tänä keväänä luottamuksesta ja pakolaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa, lepakoista ihmisen muokkaamassa maailmassa sekä joutilaisuudesta. Tiedekahvilassa käytävät keskustelut nauhoitetaan podcast-muodossa. Lue maaliskuun Tiedeklubi-äänitteen tekstivastine alta tai kuuntele podcast Tiederadio-kanavalla SoundCloudissa tai Spotifyssa!

Luottamus voidaan jaotella relationaaliseen, tunteisiin perustuvaan ilmiöön, tai rationaaliseen, riskiin perustuvaan ilmiöön. Nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia. Pakolaistutkija, ihmismaantieteen dosentti Eveliina Lyytinen Siirtolaisuusinstituutista ja sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkija Liselott Sundbäck Åbo Akademista keskustelivat 22.3.2023 Tiedeklubilla luottamuksesta ja pakolaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelua juonsi strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman Mobile Futures -tutkimushankkeen vuorovaikutusvastaava Yasmin Samaletdin.

Kuva: Anne Haapanen / TSV.

Tekstivastine: Luottamus ja pakolaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa

Yasmin Samaletdin: Hei kaikille ja lämpimästi tervetuloa Tieteellisten seurain valiokunnan luotsaamaan Tiedeklubiin. Tänään ohjelmasta vastaa Siirtolaisuusinstituutti ja aiheena meillä on luottamus ja pakolaisuus. Tosi kiva nähdä, et näin moni on tullut paikalle.

Tää keskustelu nauhoitetaan, ja se löytyy sitten jälkeenpäin Tiederadiosta, sekä SoundCloudista että Spotifysta. Me keskustellaan noin 45 minuuttia ja sitten sen jälkeen otetaan myös yleisöltä kysymyksiä, ja siinä vaiheessa nauhotus loppuu.

Mun nimi on Yasmin Samaletdin, ja mä toimin strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Mobile Futures -hankkeessa. Mä oon sekä Siirtolaisuusinstituutissa että Åbo Akademissa töissä.

Ja tänään mulla on mun ihanat kollegat täällä mun kanssani: Eveliina Lyytinen Siirtolaisuusinstituutista ja Liselott Sundbäck Åbo Akademista.

Luottamus on käsite, joka on ollu aika paljon tapetilla viime aikoina ja varsinkin ehkä liittyen hyviin väestösuhteisiin. Ja tänään me pureudutaan siihen, mitä luottamus tarkoittaa ja kuinka se kytkeytyy maahanmuuttoon, pakolaisuuteen ja kotoutumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta pidemmittä puheitta, mä pyytäisin, että te esittäytyisitte ja samalla te saisitte vastata kysymykseen, että miksi luottamus on tärkeä käsite maahanmuuton ja erityisesti pakolaisuuden kontekstissa.

Eveliina, ole hyvä.

Eveliina Lyytinen: Kiitos Yasmin. Munkin puolesta tervetuloa kaikille, ja on tosi mukavaa olla tänään puhumassa yhdestä mun lempiaiheesta. Tutkimuksellisesta, voisin sanoa jopa intohimosta, eli luottamuksesta. Tosiaan mun nimi on Eveliina Lyytinen ja mä oon siel Siirtolaisuusinstituutissa vanhempana tutkijana. Ja meijän toimisto sijaitsee tuol Turussa, ja oon tehny siellä jo aika pitkään pakolaisalan tutkimusta. Mä olen taustaltani ihmismaantieteilijä ja sitten myös opiskellut tuolla Englannissa Oxfordin yliopistossa pakolaistutkimusta.

Mä oon väitellyt sielt Oxfordin yliopistosta vuonna 2014 pakolaisten suojelusta kaupunkitilassa, ja täs mun väitöskirjatutkimuksessa, niin mä en oikeestaan lähtenyt liikkeelle luottamuksesta. Mä tutkin kongolaisten pakolaisten suojelua kaupunkitilassa Ugandassa, ja sit kun mul oli tämä aineisto kerätty, mä aloin analysoimaan näitä haastatteluja ja tajusin, että mistä nää kaikki haastattelut, sekä viranomaisten että järjestöjen ja pakolaisten kanssa, kertoo, on oikeestaan luottamus ja epäluottamus. Ja kytkin sen sitten vahvasti tähän suojelun käsitteen analyysiin.

Sen jälkeen mä oon tutkinut mun Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtoruushankkeessa turvapaikanhakijoitten karkotuksia. Tää hanke päättyi viime kesänä. Ja tarkastelin siinä erityisesti karkotuksiin ja turvapaikka-aktivismiin liittyvää toimintaa ja sitten viranomaiskäytänteitä. Ja halusin myös siinä pitää tämän luottamuksen käsitteen mukana. Se on hyvin vahvasti läsnä täs aktivismissa, mitä oon tutkinut.

Eli tänään puhun lähinnä näitten kahden hankkeen pohjalta tai perusteella. Mä voisin väittää, että pakolaistutkimuksessa on aika vähän toistaseks vielä tutkittu luottamusta, mikä on aika yllättävää, koska jos me mietitään pakolaisuutta ilmiönä tai pakkomuuttoa, niin se kytkeytyy hyvin vahvasti luottamuksen ja epäluottamuksen kysymyksiin. Me oikeastaan ei voida ymmärtää pakolaisuutta ilman sitä, et me ymmärretään, et miks ihmiset joutuu vainotuksi, miksi he joutuu jättämään kotinsa ja pakenemaan uuteen turvapaikkamaahan ja sitten, miten he pystyy sinne integroitumaan.

Ehkä Liselott, sä voit jatkaa tästä.

Liselott Sundbäck: Joo, kiitos. Mä olen tosiaan Liselott Sundbäck ja sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkija Åbo Akademin yliopistossa, ja kiitos kutsusta. Ihan mahtavaa myös tulla puhumaan luottamuksesta.

Mä itse olen tarkastellut luottamusta lähinnä täällä Suomessa ja Ruotsissa. Eli mitä luottamus tarkoittaa viranomaiskohtaamisissa. Ja mä oon haastatellu sekä nuoria pakolaistaustaisia henkilöitä, jotka asioivat eri viranomaisten kanssa ja sitten viranomaisedustaja eli ammattilaisia.

Ja Eveliina on mun väitöskirjan ohjaaja. Eli sitä kautta se luottamus on mulle muodostunut hyvin tärkeäksi ja keskeiseksi siinä mun tutkimuksessa. Ja mä olen sitä ennen ollu järjestöpuolella töissä, ja siinä se luottamus käsitteenä nousi aina esiin, et jos puhutaan kotoutumisesta ja pakolaisista‚ niin se luottamus oli semmonen niinkun epämääräinen käsite. Et toivotaan, että pakolaiset luottavat, ja jotenkin nostettiin se luottamus käsitteenä hyvin tärkeänä sitä kotoutumispolkua, mut koskaan ei oikein käyny mulle ilmi, et mikä se luottamus on ja miten se muuttuu ja miksi se on niin keskeinen.

Niin vastatakseni sun kysymykseen, et miks luottamus on niin tärkeä, niin tutkimuksessa ainakin puhutaan aika usein siitä, et se on yhteiskunnan liima. Se on se, mikä pitää ikään kuin yhteiskunnan kasassa ja tukee meidän vuorovaikutusta. Ja sen, minkä mä oon nähny tutkimuksessa on, että ammattilaiset eri viranomaisissa, niin heille luottamus on hyvin tärkeä työväline. Eli silloin kun ne kohtaa henkilön, joka on paennut Suomeen, niin silloin sen luottamuksen rakentuminen on hyvin keskeinen, jotta ne pääsee sitten tutustumaan siihen henkilöön ja myös ohjaamaan häntä ja auttamaan häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Niin tämä oli ehkä vastaus siihen, et miks se on niin tärkeää.

Yasmin Samaletdin: Super mielenkiintosta. Kiitos paljon teidän avauksista.

Tässä tuli aika hyvin esille jo se, kuinka luottamus on tärkeää monella eri tasolla ja kuinka sitä voi tarkastella myös monesta eri näkökulmasta. Mutta jotta me voitaisiin uppoutua siihen vielä vähän enemmän, niin mä ajattelin, et me puhuttais hetki siitä, että mitä luottamus tarkoittaa. Mitä siis tarkotetaan luottamuksella? Mutta myös siitä, että miten tätä luottamusta voidaan käsitteellistää? Miten sitä käytetään tutkimuksessa?

Eveliina Lyytinen: Joo, tää on hyvä kysymys, koska niinku Liselott jo täs viittas, niin mehän meijän arkielämässä usein puhutaan luottamuksesta. Se on varmaan niinku läsnä meidän, voisin väittää, et arkielämää ihan päivittäin mietitään luottamukseen liittyviä kysymyksiä. Mutta miten sitten sitä voi tutkii?

Mä oon ymmärtäny, mun mielestä luottamus on yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä ja käsitteistä ja sen tutkimus onkin viime vuosina lisääntynyt hyvin merkittävästi. Kuitenkin mitä luottamustutkijat eri tieteenaloilla, tämä on hyvin monitieteistä ja poikkitieteistä tää tutkimus, niin ymmärtää sen, että luottamus on tosi vaikea määritellä. Mitä me siihen tarkotetaan, miten me sitä lähdetään tutkimaan, millaisin menetelmin? Niin yleisesti luottamustutkijat on todennut, et sen tutkiminen on tosi hankalaa. Mutta ei pidä lannistua siitä, vaan kehittää erilaisii määritelmii ja teorioita ja analyyttisii tapoi tarkastella sitä ja myös sitten niiden kautta menetelmiä.

Luottamusta on tosiaan tutkittu eri tieteenaloilla ja se on määritelty hyvin eri tavalla, mut yleensä eri luottamustutkimuksis jotenkin on tämmöst kaksi suuntaa. Et ymmärretään, et se on tämmönen niinku relationaalinen tunteisiin perustuva ilmiö ja/tai se on rationaalinen riskiin perustuva ilmiö. Ja johtuen siitä, miten se ehkä kenties määritellään eri tutkimuksissa, niin sitä sitten myös tarkastellaan vähän eri tavoin. Mä en näkis, eikä muutkaan tutkijat yleensä näe, et nämä rationaalinen ja tunteisiin perustuva ymmärrys luottamuksesta ois jotenkin toisiaan poissulkevia. Ne on hyvin päällekkäisiin, mut se voi jonkun verran auttaa ehkä hahmottaa sitä, miten sitä luottamusta voi tutkia.

Mun omassa väitöskirjassa mä luin aika laajasti laadullista tutkimusta, yhteiskuntatieteellistä tutkimusta luottamuksesta ja päädyin sitten tämmöseen määritelmään, et mä näen, että luottamus on positiivinen tunne tai arvio luotettavan aikeista ja käytöksestä. Eli siis hyvin vahvasti määritetään se luotettava ja luottaja. Eli mä näen, et luottamus on aina ihmisten tai… no oikeestaan ihmisten välistä. Toki meil on sosiaalinen luottamus‚ mikä on selkeesti ihmisten välistä ja sit meil on institutionaalinen luottamus eli ihmisten luottamus eri instituutioihin. Mut sielläkin niin kuin nämä instituutiot aika pitkälti kulminoituu sitten ne kohtaamiset ihmisten kesken. Mut sen lisäks, et mä määrittelin luottamuksen, niin mä koin, et se ei kuitenkaan vie mua eteenpäin sen analysoimisessa tässä väitöskirjassa. Ja sen takia mä päätin, et mä viel halua vähän käsitteellistää tai teoretisoida sitä enemmän ja laajan lukemisen jälkeen päädyin tämmöseen käsitteellistämiseen, missä määrittelen luottamuksen diskursiivisesti luotuna tunteena ja käytäntönä, joka perustuu järkeen, rutiiniin ja refleksiivisyyteen. Ja tämä tapahtuu erityisesti tää luottamuksen rakentaminen tai sen rikkoutuminen sitten tän luottajan ja luotettavan välisessä suhteessa ja vuorovaikutuksessa.

Mites sä oot Liselott aatellu, mitä luottamus on sun tutkimuksessa?

Liselott Sundbäck: Sä avasit sen niin kattavasti ja hyvin, et mä en tiedä, et onko mulla tähän lisättävää. Ehkä mä voisin painottaa sitä tunnepuolta, mikä mun mielest näkyy kyl pakolaisuustutkimuksessa aika usein. Et sen lisäks, et se on rationaalinen, sä voit harkitusti niinku miettiä, et luotanko vai en, niin ainakin mun aineistossa näkyy tosi vahvasti pakolaistaustaisten näkökulmasta, et se luottamus niin kuin oli semmonen tunneside siihen henkilöön. Että hän oli ystävällinen, hän oli kiltti, hän niinkun näki mut henkilönä eikä vaan pakolaisena. Et se tavallaan semmonen tunne siinä taustalla.

Ja mä oon paljon miettinyt taas sitä, että mitä niinkun eri näkökulmista, vaikka epistemologisesti eri näkökulmista, mitä me ajatellaan luottamuksella. Et jos mulla on yksi käsitys luottamuksesta, mikä voi olla vaikka tähän pakolaistutkimukseen perustuva, niin mun haastateltavat, jotka vaikka on sitten Lähi-idässä tullu tänne Suomeen, niin mikä heidän käsitys sit luottamuksesta on. Et puhutaanko me samasta asiasta? Miten he tavallaan hahmottaa sen luottamuksen käsitteenä? Ja puhutaanko me edes samasta asiasta?

Mutta mä yhdyn tohon, että luottamus on hirveän vaikea ja niinku dynaaminen ilmiö ja mitä enemmän sitä tutkitaan‚ niin mun mielest, tai ainakin itselleni tulee semmonen olo, että miten tän nyt sanois helposti ja jotenkin kiteyttäisin, et mikä luottamus on. Et se on niin hyvin tavallaan epämääräinen ja liukas käsite ja et se pitää kontekstualisoida ja se pitää ajatella siinä hetkessä ja siinä ajassa, et mistä se niinku muodostuu.

Yasmin Samaletdin: Kyllä. Ehdottomasti. Haluaisitko sä Liselott vielä avata vähän just kun sä puhuit tästä kontekstualisoinnista, että entäs tässä kotoutumiskontekstissa?

Liselott Sundbäck: Joo. Ja mä haluaisin myös ehkä lisätä semmosen ulottuvuuden, että jos puhutaan luottamuksesta, niin tässä kotoutumiskontekstissa niin on aina läsnä myös se valta-asetelma, mikä on mun mielestä hirveän mielenkiintonen. Et jos me puhutaan vaikka viranomaiskohtaamisessa, et sul on pakolaistaustainen henkilö, joka kohtaa TE-palveluiden edustajan tai virkailijan, niin se valta-asetelma niin miten se vaikuttaa siihen luottamukseen tai epäluottamukseen ja voiko tämä asiakas olla luottamatta, jos hän haluaa päästä vaikka käsiks näihin palveluihin tai etuuksiin. Mä yritän olla olla lyhyt ja ytimekäs, mut se vallan ulottuvuus on mun mielestä hyvin tärkeää puhua, jos puhutaan kotoutumisesta. Et luotetaan, mutta miten sen valtadynamiikka siinä näkyy.

Yasmin Samaletdin: Kyllä. Ehdottomasti. Ja et onko se tämän henkilön, maahanmuuttajan, itse päätettävissä, että voiko hän luottaa vaiko eikö. Todella mielenkiintosta.

Tässä vois ehkä hetken myös pysähtyä siihen ja miettiä itse, että keneen me luotetaan ja millainen prosessi se on. Tapahtuuko se luonnollisesti ja miten me luotetaan eri ihmisiin, mutta myös tahoihin. Se on oleellista ja ehkä me voidaan palata siihen vielä myöhemminkin. Mutta jatketaan vielä vähän.

Mun mielestä on kiinnostavaa, että miten tämä luottamus rakentuu. Niin jatketaan vielä vähän siitä ja puhutaan ehkä vähän, että mistä luottamus oikein koostuu.

Eveliina Lyytinen: Joo. Tätä jotenki ei voi ikinä teoretisoida tai käsitteellistää liikaa, mut jatketaan siitä vähän.

Tosiaan siin mun väitöskirjassa, jossa mä tutkin kongolaisten pakolaisten suojelu- ja luottamuskokemuksia siellä Kampalassa, Ugandan pääkaupungissa kaupunkipakolaisten suojelun näkökulmasta, niin mä päädyin luomaan siit semmosen analyyttisen viitekehyksen oikeestaan, jotta mä pystyisin analysoimaan sitä luottamusta. Nyt täytyy muistaa täs mun väikkärissä mä en just lähtenyt tutkii luottamusta, vaan se tuli vähän jälkikäteen. Se on mahdollista‚ mut toki nyt muissa tutkimushankkeissa, jolloin mä oon niinku tienny jo hanketta suunnitellessaan, että tulen tutkimaan luottamusta, niin toki silloin se teoretisointi lähtee vähän eri tavalla myös.

Tämä viitekehys, minkä mä loin siin väikkäris ei varmastikaan ole täysin aukoton tai mitenkään valmis, mut mä ajattelen oikeestaan, et se on semmonen aika perus viitekehys, mitä voisit soveltaa erilaisessa laadullisessa tutkimuksessa, mut erityisesti ehkä nyt maahanmuutto-pakolaisalan kontekstissa. Tämä viitekehys koostuu neljästä eri ulottuvuudesta.

Niistä ensimmäinen on luottamuksen skaala tai mittakaava ja sen suunta. Ja mitä mä tarkoitan sil skaalalla tai mittakaavalla? Mä tarkoitan sitä‚ et mä huomasin, et mä en voi tutkii luottamusta vain esimerkiksi ihmisten välillä tämmöisissä mikrotason kohtaamisissa. Toki se on myös tosi tärkeetä, mut mun täytyy myös ymmärtää sitä luottamusta makrotasolla laajasti osana sitä yhteiskuntaa, missä mä teen sitä tutkimusta. Ja niinku Liselott hienosti muistutti meitä, niin se on aina kulttuurisidonnaista ja sen takia myös… No se on eri keskustelu, mut voidaan miettii sitä, et miten mä esimerkiks pystyi mun positiosta ymmärtää luottamusta niinkun Ugandan kontekstissa. Mutta se mitä on aika vähän tutkittu pakolaistutkimuksessa, mikä nousi mun väikkärissä aika merkittäväksi, oli tämmönen mesotason luottamus. Mitä mä tarkotan sillä on ryhmien tai jotenkin yhteisöksi määriteltyjen niinkun… tasojen välinen tai sisäinen luottamus. Eli esimerkiks nää kongolaiset pakolaiset loi paljon omia yhdistyksiä ja näiden yhdistyksen välil oli aika paljon yhteistyötä, mikä tarkoitti luottamusta, mut myös epäluottamusta ja välirikkoja.

Tää suunta, luottamuksen suunta, niin mä ymmärrän sen sekä sosiaalisena luottamuksena, että institutionaalisena luottamuksena. Sosiaalinen luottamus, mä ymmärrän, et se voidaan jakaa tämmöseen yleiseen luottamukseen, et sä yleisesti luotat ihmisiin. Et mä nyt luotan teihin, et te olette täällä jo tosi tosi mahtava, et meil on tämmönen hyvä ja kannustava yleisö täällä ja osallistutte tämän tilaisuuden tekemiseen. Mul on yleinen luottamus teihin. Mut sen lisäks mä saatan tuntee muutaman teistä henkilökohtaisesti. Meil saattaa olla pidempi suhde, jolloin mun luottamus on ehkä eri tyyppistä, ku mä tunnen teidät. Ja sen lisäks tosiaan tämä institutionaalinen luottamus, miten me ihmiset luotamme eri instituutioihin ja toki niiden edustajiin myös.

Toisena tärkeenä tekijänä mun mielestä täytyy tarkastella sitä kontekstii tai tilaa, jossa luottamus tapahtuu tai rikkoutuu. Mä tarkotan sillä sosiaalist ja kulttuurist kontekstiin, sitä yhteiskunnallista kontekstia ja myös sitten tavallaan eri tasoja sieltä ihan niinkun kehosta kansallisvaltioon tai globaaliin kontekstiin. Miks mä nostan täs vaikka kehon on se, että osa pakolaisista on kokenut esimerkiksi kidutusta ja sen takia niin kuin myös se tausta, se vainon syyt, niin voi olla hyvin kehollisia ja silloin se voi myös vaikuttaa heidän kykyynsä luottaa.

Kolmantena. Aina täytyy muistaa, et usein puhutaan luottamuksessa ihmisistä. Eli yksilölliset ominaisuudet ja niiden erilaiset risteämät on tärkeitä, kun me tutkitaan luottamusta. Se mihin me ihmisinä ja persoonina uskotaan, mimmosii tunteit meillä on, miten ne vaihtelee, mimmonen sosioekonominen asema meil on, meidän etnisyys, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, luokka, ikä ja niin edelleen vaikuttaa siihen, miten me luotetaan.

Neljäntenä sitten viimeisenä on tämä aika ja ajallisuus. Eli luottamus aina rakentuu ja se rakentuu usein hitaasti ja se syvenee, mutta se voi mennä rikki hyvin nopeasti ja hetkessä. Luottamus voi myös ajan myötä muuttua. Se voi olla ensin semmonen aika rationaalinen, mut sit kun sä opit tuntee vaikka ihmisen, niin sä…  Se muuttuu enemmän semmoseks tunnepohjaiseksi. Ja voidaankin tutkia tämmösii erilaisiin luottamisperiodeja tai kausia tietyissä prosesseissa. Esimerkiks mä tarkastelin pakolaisten pakomatkoja ja miten se luottamus niinkun muuttui sen pakomatkan aikana. Ja haluan erityisesti korostaa sitä, et luottamus on prosessi ja se ei ole joko/tai, et sä luotat tai et luota, vaan se on prosessi joka elää.

Yasmin Samaletdin: Joo. Eli tosi paljon eri nyansseja. Ja sä puhuitkin jo vähän tuosta ajasta ja Liselott on myös tarkastellut sitä aikaa. Haluutko sä avata vähän enemmän sitä?

Liselott Sundbäck: Joo. Toi aika on kyl hyvin tärkeä, jos ajatellaan luottamusta ja luottamuksen syntyä, mutta myös epäluottamuksen syntyä. Ja mä muistan‚ et mun aineistossa näkyy aika vahvasti, jos ajatellaan vaikka niitä pakolaistaustaisia henkilöitä, jotka tuli Suomeen silloin 2015, siis turvapaikanhakijoina. Ja moni heistä sano, että ne ensin luottivat vaikka maahanmuuttovirasto‚ Migriin. Ne oli kuullu‚ että Suomi on demokraattinen maa, poliisi ei kohtelee kaltoin ja viranomaisiin voidaan luottaa. Ja tähän oikeudenmukaisuuteen myös ja sitten ajan myötä he huomasivat, että et ei sitä luottamusta ollutkaan sitten enää, että heitä ei kohdellukaan niin hyvin ja se turvapaikkahakija prosessi venyi ja heitä ei kuultu, heitä ei nähty ihmisinä ja silloin synty sitä epäluottamusta, jos mä puhun nyt vaikka näitten niinkun asiakkaiden näkökulmasta. Ja sit päinvastoin oli myös tällasii korjaavia kokemuksia. Et jos oli ollu, esim. kotimaassaan huonoja kokemuksia viranomaisissa, niin sitten kun ne tuli tänne Suomeen‚ niin saattoki olla hyviä kokemuksia, jotka sitten ikään kuin palautti sen tai korjas sen luottamuksen.

Mutta mä haluan nostaa esiin sen, että myös Suomessa oli hyvin paljon negatiivisia viranomaiskokemuksia, jotka sitten rappeutti tätä luottamusta. Ja se on aihe, mistä me ei olla hirveesti puhuttu tai siitä ei ole tehty niin paljon tutkimusta. Mehän ajatellaan, että siellä kaukana, siellä muualla ei voida luottaa viranomaisiin, mut se että henkilö tulee tänne ja hänellä on korkeita odotuksia meiän järjestelmää kohtaan ja sit se on itse asiassa meidän suomalainen järjestelmä, joka syö sitä luottamusta.

Mut mä haluaisin tähän lukea yhden sitaatin, joka on… tää on nyt meijän tai tämä henkilö puhuu niinkun hallinnollisesta järjestelmästä. Elikkä hän on viranomaisedustaja ja hän mainitsee nimenomaan tämän luottamuksen ja tän ajan yhteyden. Mä oon kysynyt häneltä, että mitä luottamus asiakastapaamisissa tarkoittaa sulle. Hän kertoi mulle‚ että mä kuuntelen asiakkaita ja mä tuen henkilön tarpeita ja tähän luottamuksen syntymiseen tarvitaan aikaa. Mutta sit hän sanoo: meidän järjestelmä on liian tehokas ja nakertaa aikaa pois siitä asiakastapaamisesta, koska me haetaan meidän järjestelmässä parempaa tulosta ja oletetaan, että asiakkaat ovat melkein kuin robotteja ja omaksuvat kaiken heti ja luottavat meihin heti, mutta se ei pidä paikkaansa. Ja mun mielestä on aika osuvasti sanottu, että se on se meidän järjestelmä, joka ei anna aikaa siihen luottamuksen rakentamisen.

Yasmin Samaletdin: Ehdottomasti. Kiitos paljon tosta. Oli mielenkiintoista kuulla. Ja tota taas nousi nyt pariin otteeseen jo esille tämä epäluottamus. Et ku puhutaan luottamuksesta, niin ei voida jättää myöskään pois epäluottamusta. Niin mä haluisin siitä ehkä napata kiinni ja voisitteko te kertoo vähän enemmän siitä, että miten tämä epäluottamus syntyy ja miksi se on myös tärkeetä? Koska mä oon ymmärtäny, et se on myös todella tärkeetä. Ja miten luottamusta ehkä voidaan myös väärinkäyttää? Haluutko sä [kuiskimista], okei, Eveliina [naurua].

Eveliina Lyytinen: Joo. Mun mielestä jotenki luottamuksesta ei voi puhua ilman, että me puhuttais myös epäluottamuksesta tai luottamuksen hajoamisesta ja tavallaan siitä, miten sitä voidaan lähteä uudelleen rakentamaan. Ja erityisesti nyt kun me ollaan pakolaisalan tutkijoita, niin tää epäluottamus on tosi tärkeä teema. Mut usein me mietitään jotenkin arkipäivän puheissa, me voidaan aatella ja ehkä sen yhteiskunnan toimivuuden kannalta me voidaan ajatella, et epäluottamus on automaattisesti jotain negatiivista. Mut näin ei todellakaan ole, se voi myös olla asia, joka kenties vaikka pelastaa pakolaisen hengen. Mut se on tärkeet muista, et epäluottamus on aina läsnä, kun me puhutaan luottamuksesta. Toisaalta niinku mä ehkä jo sanoin, niin ei oo analyyttisesti ehkä kovin mielekästä ajatella, et joko sitä luottamusta on tai sitä ei ole, usein siinä on paljon enemmän sävyjä ja vivahteita siinä, et miten me luotetaan. Tai esimerkiksi samaan ihmiseen sul voi olla erilaisiin niinkun asioita, et sä voit luottaa johonkin läheiseen esimerkiksi tietyissä asioissa:   saat siivousapua. Mutta toissa asioissa, et voi luottaa, et vaik taloudellisissa asioissa tai muuten. Et se voi myös niinkun elää eri teemojen kautta tai sitten siinä ajassa ja tilanteessa.

Tosiaan pakolaiskontekstissa, niin ku mä sanoin, niin se epäluottamus voi jopa pelastaa, esimerkiks pakomatkaa tekevän ihmisen hengen. Tämä kävi myös ilmi siin mun väitöskirjatutkimuksen, jossa mä tutkin näitä kongolaisten pakolaisten matkoja. Et se et he ei esimerkiksi rajalla luottanut aina, he esimerkiksi piiloutu tai he niin kuin muokkasi ulkonäköö, jotta hän pääsi turvallisesti rajan yli, jos kyseessä oli esimerkiks poliittinen pakolainen ja heidät ois voitu tunnistaa, niin   se oli tosi tärkeä toimenpide.

Vastaavasti sit taas, niinku Liselott jo kerto, niin turvapaikanhakijoiden keskuudessa tää epäluottamus maahanmuuttoviranomaisiin ja esimerkiks poliisiin ja erityisesti ulkomaalaispoliisiin on merkittävää. Ja toisaalta sitten tämmöne epäluottamus instituutioihin, kuten poliisiin tai Migriin voi sitten myös synnyttää uudenlaista sosiaalista luottamusta, esimerkiksi turvapaikanhakijoitten, vapaaehtoisten aktivistien, paikallisjärjestöjen kesken.

Kansainväliset tutkijat erottaa aika usein… Englanninkielessä puhutaan siis luottamuksesta ”trust” ja sitten erotetaan aika usein kaksi termii ”mistrust” ja ”distrust.” Suomenkieles meillä ei oo tämmöst eroon, mikä on analyyttisesti ehkä… ei niin rikasta. Ehkä meidän pitäis luoda joku hyvä  suomen kielen termi tähän. Mutta aika usein nähdään, että ”mistrust” on semmonen vielä tavallaan luottamuksen loukkaus kenties tai kevyt menetys, et sitä voidaan vielä lähtee rakentaa uudestaan, mutta sitten tää ”distrust” on useiden huonojen kohtaamisten kenties synnyttämä paljon syvempi ja vaikeammin eheytettävä asia ja se jotenkin tuli esiin erityisesti tässä mun tutkijatohtorihankkeessa, jossa tarkastelin turvapaikanhakijoitten karkotuksiin Suomesta pois ja siihen liittyvä aktivismiin, niin se meni tänne hyvin vahvan, pitkäkestoisen epäluottamuksen puolelle.

Ehkä viel pysähdyin sen verran, ennen kun luen myös yhden sitaatin tosta mun tutkimuksesta, ni voidaan vielä miettii sitä, et miten se epäluottamus sitten voi syntyy. Se voi esimerkiksi syntyy silloin, kun luottamus osoittautuu vääräksi. Et mä luotin suhun, mut sä rikoit mun luottamuksen. Se voi myös särkyy sen takia, et mä oon kenties luottanut johonkin, esim. instituution liikaa jossain määrin. Ja luottamuksen harjoittaminen on hyvin keskeinen asia tässä sen säilymisessä. Eli jos sul ei oo tämmösii niinkun eheyttäviin tai hyvii positiivisiin kohtaamisiin, niin se voi myös alkaa murentuu sen takia, et sä vaan niin kuin, sulla ei oo sitä yhteyttä ja kohtaamista. Myös erilaiset moraaliset shokit voi vaikuttaa tähän epäluottamuksen syntyyn ja tämä moraalinen sokki oli semmonen termi, mitä me esimerkiks käytettiin tämmöses yhdes artikkeli, joka me julkaistiin viime vuonna Päivi Pirkkalaisen ja Lena Näreen kanssa. Ja mä luen yhden sitaatin mun aineistosta. Tää ei suoraan siinä artikkelissa oo‚ mut samaa tutkimusta. Ja tässä äänessä on  aktivisti, joka siis toimii turvapaikanhakijoitten kanssa täällä Suomessa ja siteeraan häntä:

"Sen mä tiedän, et tällä hetkellä lähtökohtaisesti mä en voi luottaa siihen, että ne on, turvapaikkapäätökset, on oikein tehtyjä ja oikein perusteltuja, ja ihminen on saanut täällä niinku reilun prosessin. Mutta luotanko mä poliisiin?" Täs puhutaan ulkomaalaispoliisista. "Valitettavasti en tällä hetkellä. Luottamus on rapautunut tosi tosi tosi vahvasti viimeisten vuosien aikana. Luotanko mä Migriin niin kuin virastona? Niin ihan rehellisesti en. En luota heidän tekemiin päätöksen oikeudenmukaisuuteen tai oikeellisuuteen tai laatuun mitenkään. Oikeusasteetkin on vähän niin ja näin, ja tällä hetkellä ihan rehellisiä, jos ollaan ja miksen mä luota poliisiin, niin se on se, että poliisi on itse rikkonut sen luottamuksen. Niinku mä sanoin, että useampi vuosi sitten, jos sä oisit kysyny multa, että luotanko suomalaiseen poliisiin, mä oisin sanonu, että juu toki. Nyt se on, et en luota.”

Ja tämä oli hänen kuvaus siitä, miten tämä luottamus oli ajan myötä myös tai epäluottamus oli ajan myötä ja näiden negatiivisten kohtaamisten ja epäoikeudenmukaisuuksien, mitä hän oli kohdannut täs aktivismissaan, niin sen kautta syntynyt.

Liselott Sundbäck: Joo. Mä ehkä tarttuisin kans tuohon maahanmuuttovirastoon ja   siihen keskeiseen rooliin. Ja mun mielestä se näkyy myös Ruotsista. Mä oon siellä haastatellut myös henkilöitä, jotka on ollu ala-ikäisten… ryhmä, siis turvapaikkahakijoiden perheryhmäkodeissa työntekijöinä. Ja siinä näky heijän epäluottamus Ruotsin maahanmuuttovirastoa kohtaan, esim. Näitten… Silloin ku tuli alaikäisiä turvapaikanhakijoita, niin heidän iät piti määritellä ja silloin maahanmuuttovirasto toivoi, että nää henkilöt, jotka oli töissä siellä vastaanottokeskuksessa osallistuivat tähän määrittelyyn. Eli otettiin siis kuitenkin toki näitä hammaskuvia ja luustosta otettiin kuvia, mutta myös kysyttiin näiltä henkilöitä, jotka oli siellä töissä, että miten tämä henkilö käyttäytyy? Sanoisitko, että onko hän alaikäinen vai oisko hän jo 18? Koska tää vaikuttaa sitten maahanmuuttoviraston tekemiin päätöksiin. Ja siinä kohtaa tän asiantuntijan tai henkilökunnan niinku luottamus sitä ikään kuin Ruotsin järjestelmää kohtaan rappeutui. Ja mun mielestä hän sanoi sen niin hyvin, tää haastateltava, että tää tuntuu tosi epäeettiseltä, et mun pitäis niinkun olla täällä tukemassa näitä nuoria alaikäisiä turvapaikanhakijoita ja sit samaan aikaan niinkun jotenkin osallistua teijän niinku tähän iänmäärittelyyn, että saako hän jäädä Ruotsiin vai ei. Että mun mielestä epäluottamusta tai tavallaan se, miten maahanmuuttovirastot Ruotsissa ja Suomessa on toiminut, ja toki ison paineen alla, mut kuitenkin niin näinä vuosina, niin tää on kyl jättäny mun mielestä aika tämmösen arven tähän institutionaaliseen luottamukseen, mitä mun aineistossa näkyy, sekä Ruotsissa, että Suomessa. Ja tämä on hirveän ikävä, koska maahanmuuttovirastohan on usein se ensimmäinen kontakti siihen uuteen yhteiskuntaan ja se saattaa jäädä aika vahvana mieleen sit se Migrin tapa toimia.

Onko meillä aikaa yhelle sitaatille?

Yasmin Samaletdin: On ehdottomasti, ole hyvä.

Liselott Sundbäck: Eli mulla olis yks sitaatti, joka on… tämä on Suomeen tullut turvapaikanhakija ja hän nostaa esiin ne asiat, mistä me ollaan puhuttu, et se tavallaan se tunnetaso luottamuksesta tai epäluottamuksesta, miten aika näkyy ja sit vielä yhtenä semmosena asiana se, et miten me ajan myötä tutustutaan siihen toiseen henkilöön, joka on siinä vuorovaikutuksessa. Eveliina sano tavallaan, et se on ihmisten välinen suhde, kun rakennetaan sitä luottamusta ja se näkyy myös tässä, et silloin ku se viranomaisedustaja vaihtuu, niin silloin joudutaan rakentamaan luottamusta uudestaan.

Eli täällä tämä turvapaikanhakija sanoo, hän puhuu nyt siis Migrin haastatteluista: "Mä en voi luottaa Migrin tyyppeihin, jotka haastattelevat meitä. Ihminen, joka ei ole kokenu muiden ihmisten kokemuksia, se ei pysty ymmärtämään hänen fiilistä." Eli täs tulee tämä tunne. "Joka kerta ne oli vaihtunut," hän viittaa näihin haastattelijoihin. "Joka kerta oli eri ihminen. Miten me voidaan ensimmäisessä tapaamisessa luottaa, kun me kerrotaan meidän asiat, niin ne on sillain ”joo, joo”, ne katsoo sua silmiin niin, että sä pelkäät. Miten sellaseen voi luottaa?"

Ja jos meillä on aikaa, niin mä nostaisin vielä yhden pointin esiin tässä epäluottamuskeskustelussa ja se on tulkki. Ja mä luulen, et se näkyy myös teidän, Eveliina, ehkä teidän aineistossa, että tämä tulkin rooli on hyvin keskeinen, kun yritetään rakentaa sitä luottamusta pakolaistaustasiin asiakkaisiin. Eli jos tulkki vaikka tulkkaa väärin tai hänellä on eri aksentti tai hän… Niin. Ja hänhän on myös valta-asemassa. Eli silloin se asiakas ei välttämättä voi sanoa, että hei nyt tämä henkilö tulkaa väärin, et mä haluun toisen tulkin, koska siinä saattaa mennä kuukausia tai vielä enemmän aikaa. ja jos ajatellaan turvapaikkahakemusprosessia, niin sitä aikaa ei halua haaskata. Eli se tulkki on mun mielestä tosi keskeinen siinä ja hänhän on viranomaisen ja sen asiakkaan välisessä jotenkin dynamiikassa hyvin tärkeä. Ja tätä me ei olla tutkittu vielä hirveen paljon. Ei ainakaan pohjoismaisessa kontekstissa. Ollaan lähinnä ajateltu, että tulkki on hyvä juttu. Et hyvä, et meil on tulkki, joka nyt avaa tän keskustelun ja pystyy auttamaan tätä asiakasta, mutta siinä on myös vaara.

Yasmin Samaletdin: Toi oli todella hyvä nosto toi tulkki. Tässä nyt nostettiin monta eri tapaa, millä se luottamus voi rikkoutua. Ja jos näin on käyny, niin voidaanko me tehdä jotain? Voiko sitä eheyttää? Ja miten siinä tapauksessa?

Liselott Sundbäck: Joo. Kyllä sitä voidaan eheyttää ja ehkä se, mitä mä aattelin, et tästä keskustelusta mä toivon, et teille jää mieleen, on se dynaaminen ilmiö. Et miten luottamus on hyvin dynaaminen ja siihen voidaan vaikuttaa eri keinoja ja miten se muuttuu. Ja yksi asia, mitä mun tutkimusaineistossa näkyy, niin on se, että jos viranomaisedustaja pystyy näkemään tän asiakkaan ikään kuin ihmisenä, kohtaamaan hänet ihmisenä, ei pakolaistaustaisena, niin sillä oli hyvin vahva merkitys tähän eheytymiseen. Sama se aika. Et jos oli tarpeeks aikaa muodostaa sitä suhdetta, vahvista sitä suhdetta uudestaan, niin se eheytti sitä tilannetta. Ja tulisiko mulla mieleen vielä joku tämmönen asia vai haluut sä Eveliina tähän väliin sanoo?

Eveliina Lyytinen: Voit sit jatkaa‚ jos tulee lisää mieleen.

Joo. Mä oon kans samoin linjoil, et voi eheyttää, mut jos se on menny jo sinne hyvin pitkäkestoisen syvän epäluottamuksen puoleen, niin silloin se eheytymisprosessi voi olla tosi myös pitkäkestoinen ja vaikea, ja siihen on satsattava hyvin monin eri tavoin.

Ehkä se mikä tossa mun tutkijatohtoruushankkeissa, mis me tarkastelin turvapaikanhakijoitten maastapoistamisii, niin mikä tuli hyvin jotenkin läpileikkaavana teemana sekä näitten turvapaikanhakijoitten tai paperittomien haastattelussa, että aktivistien haastatteluissa ja myös lakimiesten haastatteluissa oli se, että miksi karkotuskontekstissa asiat tehdään aika pimennossa. Niitä ei tehdä avoimesti. Ja tämmönen salailun tai ei-läpinäkyvyyden kulttuuri, mikä leimaa ehkä meidän koko niinkun… voisin sanoa kenties turvapaikkaprosessia, mut  erityisesti tätä karkotusvaihetta tai mahdollista karkotusvaihetta, niin  se on mun mielestä semmonen asia, mistä pitäis pyrkii pois.

Onko meillä Yasmin aikaan lyhyelle sitaatille vielä?

Yasmin Samaletdin: On.

Eveliina Lyytinen: Mä voisin viel täs lyhyesti kertoo, miten yks mun haastateltava, suomalaistaustainen aktivisti, näki tämän. Jotenkin myös sen epäluottamukseen koko meidän valtioon, ei vain tiettyihin instituutioihin. Ja hän sanoo näin:

”Joku luottamus vielä sivistysvaltioon, vaikka tuo oikeusvaltio valtiokäsite on murentunut mun päässä. Mä en enää luota viranomaisiin, en luota. Ja ne kauhutarinat, kun ihmisiä on viety kesken päivän töistä ja koulusta, ilman mahdollisuutta sanoa hyvästejä tai pakata tavaroita, ne tuntuu ihan järkyttäviltä ja ei vastaa sitä käsitystä, mikä itsellä pitäis olla Suomesta oikeusvaltiona. Mä en haluis tulla kohdelluksi niin, enkä haluis, et kukaan muukaan tulisi.”

Eli jotenki tämmönen, et aika usein maasta poistamisii ajoitetaan loma-aikoihin, viikonloppuihin, öihin. Ajankohtiin, jolloin esimerkiks lakimiehet ei oo tavotettavissa tai sun tukihenkilö tai sukulainen tai ystävä, kenties puoliso ei pysty sit niinkun vaikuttaa siihen kauheesti. Ymmärrän, et siel voi olla poliisiteknisiä syitä, mut myös niitä voidaan käyttää niin kuin tän epäluottamuksen niin kuin synnyttämiseen. Et naamioidaan tää operaatio poliisitekniseksi syyksi, jolloin se pidetään pimennossa myös itse karkotettavalta. Niin mä näkisin, et tämmönen positiiviset kohtaamiset, avoimuus… on ne, millä voidaan sit lähtee rakentaa sitä  luottamusta uudestaan. Korjaavat kokemukset siitä, et just sut nähdään ihmisenä, inhimillisesti ja sua kohdellaan myös sillä tavoin.

Liselott Sundbäck: Mä voisin jatkaa tosta avoimuudessa vielä‚ et se mikä nousi esiin kans tämmösenä epäluottamustekijänä oli tämä hyvin vaikea hallinnollinen järjestelmä, mikä meillä on Suomessa. Eli etuudet. Kuka hoitaa mitäkin, missä‚ mikä on Kelaa, mikä on TE-palvelut, mikä on työllisyyskokeilu, mitä se sanoo asiakkaalle. Ja jos siinä kohtaamisessa sillä viranomaisedustajalla oli aikaa avata sitä päätöstä, kertoa, et näin sun kannattaa nyt tehdä ja ikään ku auttaa navigoimaan sitä järjestelmää ja ymmärtää sitä järjestelmä, et ahaa, et ensin mun pitää mennä tänne ja sit mä voin mennä tänne, niin se ylläpiti sitä luottamusta. Ja vaikka se päätös, nyt puhutaan TE-palveluista eli työllisyysasioista, niin mul oli yksi esimerkki, missä se päätös tuen saamisesta ei ollut positiivinen, se oli negatiivinen, mutta tää haastateltava, joka siis oli pakolaistaustainen, niin hän katsoi‚ että ei se sitä epäluottamusta synnyttäny, koska tämä virkailija pystyy avaamaan ja selittämään sitä päätöstä niin hyvin. Että se on mun mielestä tosi tärkeä.

Ja mä haluaisin Yasmin palata vielä tähän meidän edelliseen kysymykseen‚ että miten luottamusta voidaan väärinkäyttää. Onko meillä siihen minuutti?

Yasmin Samaletdin: On. Kyllä ehdottomasti.

Liselott Sundbäck: Ja mun mielestä, kun me puhutaan luottamuksesta, niin se on usein tämmönen positiivinen asia. Meidän pohjoismaiden tämmönen kulta. Eli luotetaan, me asutaan, eletään luottamus korkeasti… tai meil on korkea luottamus-ajatus. Mutta mä ajattelin, että jos puhutaan pakolaiskontekstista ja etenkin viranomaiskohtaamisista niin se, että asiakas luottaa, niin sillä voi olla myös negatiivisia seurauksia. Eli se voi johtaa siihen, et se virkailija ohjaa sitä henkilöä ehkä väärille poluille ja että sille, jos se asiakas luottaa, niin hän antaa myös valtaa sille virkailijalle. Hän voi luottamuksen, jos se suhde on luottamuksellinen, hän voi kertoa vaikka pahoinpitelyistä, hän voi kertoa traumoista, hän voi kertoa mielenterveyteen liittyvistä asioista ja silloin sillä virkailijalla on myös vastuuta ohjata tätä henkilöä tavallaan sen asiakkaan tarpeiden mukaan, eikä sen kotouttamispolitiikan tai maahanmuuttopolitiikan mukaan. Eli mä näen siinä vaarana, et jos se virkailijan pyrkii rakentamaan sitä luottamusta ja sit kun hän saa sen pakolaistaustaisen henkilön tai asiakkaan luottamuksen rakennettua, niin hän voi siinä omassa työssään myös ohjata sitä asiakasta niin näiden maahanmuuttopoliittisten ja kotoutumispolitiikan mukaisten tai tavoitteiden mukaisesti. Et pyritään nopeasti työllistymään ja pyritään… ei ehkä nähdä sitä henkilöä henkilönä ja hänellä saattaa olla muita tarpeita, kun mitä meidän maahanmuuttopolitiikkaa ajattelee, et nyt tän henkilön pitäis vaan nopeesti työllistyä. Eli tavallaan mun mielestä on hyvä huomata myös, et siin itseluottamuksessa piilee pieni vaara, jos me puhutaan viranomaiskohtaamisista.

Yasmin Samaletdin: Ehdottomasti. Onko sulla Eveliina vielä jotain ihan superlyhyttä siinä tapauksessa?

Eveliina Lyytinen: Ehkä vaan se, et se miten useissa tutkimuksissa luottamus onkin just määritelty, et se on aika usein riskiin perustuva. Et sä otat sen epätietoisen tai tietoisen riskin, et sä voit tulla petetyksi, sä voit myös kärsii sen luottamuksen seurauksena.

Yasmin Samaletdin: Kyllä. Mutta luottamuksen kanssa tulee myös vastuuta. Se oli tärkeä nosto. Mä siirtyisin hetkeks mielelläni tähän meidän Mobile Futures -hankkeeseen.

Elikkä tässä strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Mobile Futures  -tutkimuskonsortiossa tutkitaan luottamusta ja kotoutumista. Ja keskiössä on nimenomaan tää, et me käännettäisiin katse tähän vastaanottavaan yhteiskuntaan ja katotaan sitä, että mitä täällä tapahtuu, paljon on tullu nostettu tässä sitä, no esim. just se vastuu. Mutta me halutaan siis edistää monimuotoisempaa kulttuuri- ja työelämää, ja tunnistaa ja torjua rakenteellista syrjintää ja rasismia, ja viime kädessä ehkä nimenomaan muuttaa tätä koko maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevaa julkista keskustelua siten, että niissä oikeasti keskityttäisiin siihen, et mitkä ovat ne keinot, jolla me voidaan tehdä Suomesta osallistavampi, oikeudenmukaisempi ja avoimempi yhteiskunta.

Tätä me tehään neljän eri teeman tai työpaketin kautta. Me tutkitaan siis luottamusta oikeuteen, oikeudellisia prosesseja ja miten luottamus näyttäytyy siinä. Luottamusta informaatioon, myös dis- ja misinformaation, ja luottamusta työmarkkinoilla, sekä viimeisenä luottamusta arjen kohtaamisissa.

Ja Eveliina ja Liselott, te olette molemmat tätä viimeistä tutkimusporukkaa. Elikkä te tutkitte tai tulette tutkimaan luottamusta arjen kohtaamisessa. Haluisitteko te vähän avata, että mitä te tuutte tekemään sitten, kun te aloitatte teidän tutkimuksen Mobile Futures -hankkeessa?

Eveliina Lyytinen: Joo tosiaan kevyesti olemme jo molemmat mukana siinä. Se on pitkä kuusivuotinen hanke, niin toki ollaan jo osallistuttu moneen, mutta itse mun osalta tutkimus alkanee ensi vuoden puolella tai 2025 viimeistään. Ja mä tuun tutkii luottamusta ja kotoutumista erilaisissa arkielämän kohtaamisissa, niin kuin Yasmin sanokin. Se on se työpaketti, mis oon mukana.

Mun tapaustutkimukset tulee käsittelee erityisesti ikäihmisten ja myös sitten kotivanhempien luottamusta ja kaksisuuntaista kotoutumista. Ja syy miks me ollaan valittu esimerkiks tämmöset kohderyhmät tähän tutkimukseen on se, et ikäihmiset ja kotivanhemmat, myös nuoret, joita mun kollega tulee tutkimaan, niin on usein nähty jotenkin ongelmallisina ryhminä kotoutumisen keskusteluissa ja me halutaan jotenkin lähtee tämän tutkimusasetelman ja tutkimushankkeen kautta purkaa myös tätä, et leimataan tietyt ryhmät ongelmallisiksi ryhmiksi ja vähän niin kuin haastetaan tätä ajattelua. Mä näen, et Mobile Futures, sillä on paljon annettavaa niin kuin tähän kotoutumisen tutkimukseen ja siihen liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun, hyvin väestösuhteisiin, mitkä ohjaa meidän kotoutumislainsäädäntö ja politiikkaa ja sitten myös tähän luottamuksen tutkimukseen. Eli en malta odottaa, että pääsen tätä toteuttamaan.

Yasmin Samaletdin: Mahtavaa, kiitos. Ja Liselott.

Liselott Sundbäck: Joo. Meillä varmaan aika loppuu kohta, niin mä sanon nopeasti, et mul on tosiaan ajatuksena tehdä tämä väitöskirja ensin pois alta ja sit parin vuoden päästä tulen mukaan oikeasti tutkimaan. Mut mä oon ajatellu, et mä haluaisin tutkia näitä luottamuksen rakentumisen välikäsiä

Eli jos meillä on se asiakas, meil on se viranomainen, niin ketkä ne on ne muut toimijat siellä. Mä puhuin jo tulkista ja toinen, mikä näkyy on esimerkiksi oma perheen tai yhteisön, mitä kokemuksia heillä on. Nyt puhutaan taas pakolaistaustaisista, niin mitä siinä yhteisössä puhutaan vaikka Kelassa tai sitten…  Joo. Eli näitä välikäsiä ja sit toinen aihe, mikä ehkä ei mahdu tähän, mut mikä ois mielenkiintoista tutkia, niin on myös, et miten eri viranomaiset rakentavat tai rappeuttavat sitä luottamusta toiseen viranomaiseen. Et jos meillä on vaikka TE-palveluiden asiantuntija, niin puhuuko hän Migristä silleen, et hän luottaa Migriin, Migrin päätöksiin vai vaiko eikö. Ja miten tämä vaikuttaa sit siihen asiakkaan luottamus… keskusteluun tai ajatukseen Migristä. Ja miten eri viranomaiset luottavat tai eivät luota toisiinsa Suomessa. Niin se ois hirveen kiinnostava.

Yasmin Samaletdin: Mahtavaa. Kiitos paljon. Mäki odotan innolla.

Todella mielenkiintoisia keskusteluita. Iso kiitos Eveliina ja Liselott. Ja iso kiitos yleisö ja TSV, että saatiin tulla. Ihanaa oli olla täällä.

Liselott Sundbäck: Kiitos meidän pienimmille osallistujille, jotka on tosi kärsivällisesti jaksanut kuunnella.

[aplodeja]